Miten tutkia jääkiekkoilijoiden päätöksentekoa pelitilanteissa?

Pelitilanteessa haastatteleminen on melko lailla mahdotonta. Ei myöskään ole helppoa päätellä miten päätökset syntyvät, mitä vaihtoehtoja mietitään ja mitä jätetään päättämättä pelkästään tarkkailemalla pelaajia. Siksi onkin käytetty jonkin verran suhteellisen hyvää metodia eli laitetaan pelaajien kypäriin kamerat, mistä näkee mihin suuntaan he katsovat. Syntyneitä videoita tutkijat katsovat yhdessä pelaajien kanssa ja haastattelevat heitä samalla siitä mitä he missäkin kohtaa ajattelivat, harkitsivat ja katsoivat. Tällä kypäräkamera –video –haastattelu -menetelmällä ovat esimerkiksi Mulligan et al. (2012)[i] tutkineet pelaajien päätöksentekoa. Video ja siihen liittyvät haastattelut auttavat selvittämään mitä pelaaja on missäkin kohtaa ajatellut. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti selvittämään tilanteiden tuttuuden vaikutusta pelaajien päätöksentekoon. Kokeneemmat pelaajat kuvailivat tilanteita ” tutuksi”   huomattavasti useammin kuin kokemattomammat. Tutkimuksessa huomattiin myös, että tuttuus auttoi tekemään parempia päätöksiä.  

Kiinnostava on myös Martel ja Vickers 2004[ii] silmänliikekameroita käyttävä testi jääkiekon pelaajien käyttämistä vihjeistä puolustustilanteessa. Tästä ei varsinaisesti selviä koko päätöksenteon kognitio, mutta siinä keskityttiinkin keräämään tietoa siitä, mitä pelaajat katsovat tehdessään päätöksiään. Tutkimuksessa selvitettiin miten parhaimpien pelaajien tilanteen visuaalinen hahmottaminen eroaa keskinkertaisten pelaajien visuaalisesta hahmottamisesta. Käytännössä tutkimuksessa vertailtiin maajoukkuetason naispelaajien  päätöksentekoa kansallisen tason naispelaajien  päätöksentekoon. Molemmat naisten joukkueet pelasivat puolustuspeliä nuoria miehiä vastaan.  Pelaajien kypäriin kiinnitettiin silmänliikekamerat, joilla mitattiin katseen kestoa ja suuntaa. Tutkimus alkaa siten, että tutkittava pelaaja pitää silmiään kiinni ja seisoo keskiympyrässä. Tilanteessa tulee 3-2 hyökkäys. Vihellyksen jälkeen pelaaja saa avata silmät ja lähteä puolustamaan. Koska tilanne on jo käynnissä,  hänellä on kiire. Hänen pitää ensin kartoittaa pelitilanne ja tulkita nopeasti vihjeet ja poimia omista kokemuksistansa sopiva reaktio kyseiseen tilanteeseen. Sen  jälkeen hänen pitää siirtyä nopeasti oikeaan kohtaan ja pyrkiä kontrolloimaan tilannetta. Näissä tilanteissa on aina sekä tuttuja että tuntemattomia elementtejä. Tutkimushenkilöt luistelivat nopeasti puolustusalueelle ja samaan aikaan skannasivat vastustajien sijaintia, kiekkoa ja oman joukkueen pelaajien sijaintia jäällä. Tämän jälkeen he pystyivät päättämään mihin sijoittuvat. Toisin sanoen minkä pelaajan vetoja tai syöttöjä he pyrkivät ensisijaisesti estämään.

Testin avulla saatiin kiinnostavaa tietoa miten eri tasoiset pelaajat keräsivät vilkaisemalla tietoja pelitilanteesta

Martel ja Vickers 2004 - tutkimuksessa seurattiin puolustavan pelaajan katsetta minkä hän loi pelin alussa välittömästi vihellyksen jälkeen ja minne hän katsoi luistelun aikana, sekä minkä katseen hän loi juuri ennen lopullista sijoittumistaan tilanteeseen. Havaittiin, että eliittiurheilijat käyttivät nopeaa vilkaisua heti tilanteen alussa. Keskinkertaisilla pelaajilla meni pidempi aika hahmottaa tilanne. Eliittiryhmä pystyi siirtymään taktisesti oikeaan kohtaan nopeammin, koska hahmottivat myös tilanteen nopeammin. Tilanteen loppuvaiheessa juuri ennen lopullista ratkaisua (esimerkiksi syöttöä) eliittiryhmäläiset loivat pidemmän ja vakaamman katseen tilanteeseen, varmistuen että heidän alunperin suunnittelemansa taktiikka oli edelleen pätevä. Kokeneemmat pelaajat eroavat siis vähän vähemmän kokeneista koska pystyvät aloittamaan toiminnan nopeammin ja sitten siirtymään taktisesti oikeampaan paikkaan ja koska juuri ennen toimintaa he varmistavat pidemmälle ja vakaamalla katsella, että toimintaa on halutunlainen ja ettei tilanne ole muuttunut epäedulliseksi.

Jääkiekkotuomarien (tai pelaajien) päätöksentekoa ei oikein voi labrassa tutkia

Hancock & Ste-Marie (2013)[iii] ovat tutkineet laboratorio-olosuhteissa millaisia eroja on kokeneiden tuomarien ja vähemmän kokeneiden tuomareiden päätöksenteossa. Laboratorio-olosuhteissa ei huomattu mitään eroa siinä mihin tuomarit katsoivat tai kuinka pitkään. Muissa aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että nimenomaan se, että osaa katsoa oikeita asioita ja ennakoida mihin pitää katsoa, erottaa hyvät tuomarit keskinkertaisista. Ero saattaa johtua siitä, että kun katsotaan videolta tiedetään jo mikä on olennaista mihin kuuluu keskittyä. Eikä tämä tutkimusmenetelmä ehkä kerro juuri mitään siitä, mitä oikeasti kentällä tapahtuu. Oikeassa pelitilanteessa on hyvin monta asiaa johon pitää kiinnittää huomiota.

---

[i] Mulligan, D., McCracken, J., & Hodges, N. J. (2012). Situational familiarity and its relation to decision quality in ice-hockey. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 10(3), 198-210.

[ii] Martell, Stephen G & Vickers, Joan N. (2004): “Gaze characteristics of elite and near-elite athletes in ice hockey defensive tactics”, Human Movement Science, 22(6),p.689-712, Apr 2004

[iii] Hancock, David J., and Diane M. Ste-Marie. "Gaze behaviors and decision making accuracy of higher-and lower-level ice hockey referees." Psychology of Sport and Exercise 14.1 (2013): 66-71.