Sosiaalinen paine ja kysymyksiin vastaaminen: 7 keinoa välttää vinoumaa tutkimuksissa

Ihmiset ovat nykyään sosiaalisen media kautta tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Jotkut paljastavat itsestään hyvinkin paljon asioita ja toiset harkitsevat tarkkaan mitä kertovat. Osa sosiaalisen median käyttäjistä on pelkästään tarkkailijoita, jotka eivät koskaan julkaise mitään. Moni kuitenkin miettii sitä, millaisen kuvan itsestämme annamme muille. Tämä ei ole millään tavalla uusi ilmiö, ihmiset ovat aina olleet huolissaan siitä mitä muut heistä ajattelevat. Kun tekee kyselyitä mihin toivoo muiden vastaavan rehellisesti, on hyvä miettiä sosiaalista painetta kysymysten muotoilussa. Tästä on useita tutkimuksia (hae sanalla social desirability bias) Jos 1950-luvulla Solomon Asch on tutkinut aihetta:

Asch testi sosiaalisesta paineesta

Solomon Asch (1952, 1952b, 1955) osoitti tutkimuksissaan sosiaalisen paineen vaikutukset ihmisten käyttäytymiseen. Ihmisille näytettiin viivoja paperilla, joista yksi oli erillään muista. Sitten kysyttiin, mikä viiva heidän mielestään näyttää samalta kuin erillinen. Tutkimusryhmässä oli mukana joukko valekoehenkilöitä, jotka päättivät etukäteen mitä viivaa he sanovat samanlaiseksi kuin erillinen viiva. Muut kokeeseen osallistuvat päätyivät usein valitsemaan saman kuin äänekkäät valekoehenkilöt, silloinkin kun viivojen pituus oli selvästi hyvin erilainen. Ihmisillä on siis taipumusta olla samaa mieltä kuin enemmistöllä tai äänekkäillä mielipidevaikuttajilla.

Millä eri tavoilla ihmiset reagoivat sosiaaliseen paineeseen

Ihmisillä on useita mahdollisia tapoja reagoida sosiaaliseen paineeseen. Joihinkin se ei vaikuta lainkaan ja toisiin se taas vaikuttaa voimakkaasti. Donelson Forsyth on tutkinut aihetta ja listannut erilaisia reagointitapoja. Ihmisen voi suostua ryhmän paineeseen ja tehdä niin kuin ryhmä tekee vaikka onkin eri mieltä. Hän saattaa myös muuttaa mielipidettään tai olla samaa mieltä kuin ryhmä. Alla olevaan kuvioon on kerätty erilaisia reagointitapoja:

Vinoumaa on huomattu erityisesti silloin kun vastaajat kertovat kyvyistään (ei ainakaan vähätellä), terveellisiä elämäntapoja (liioitellaan), seksuaalisesta käyttäytymisestään (raportoidaan vain normaaliin mahtuva käytös), päihteiden käyttö (vähätellään määriä ja haittoja). Tulkintaa hankaloittaa se, että erityyppiset ihmiset saattavat “parannella” vastauksiaan eri suuntiin. Esimerkiksi henkilökohtaisia tuloja liioitellaan, jos ne ovat pienet ja vähätellään, jos ne ovat isot.

7 hyvää keinoa minimoida sosiaalisen paineen vaikutuksia kun tekee kysymyskaavaketta

Ryhmän mielipiteeseen suostuminen johtuu siitä, että ihmiset haluavat saada sosiaalista tunnustusta teoistaan ja välttää sosiaalisia sanktioita.

1. Anonymiteetti (Varmista vastaajien tietävän, että vastaukset käsitellään siten, ettei yksittäisiä vastaajia tunnisteta tai vastaajien nimiä ei yhdistetä vastauksiin).
2. Puhelinhaastattelujen ja henkilökohtaisten haastattelujen välttäminen (Haastattelijan persoona saattaa häiritä vastaamista. Ihmiset haluavat miellyttää häntä ja vastata sillä tavalla kuin olettavan hänen haluavan heidän vastaavan).
3. Etäännyttäminen. Ei kysytäkään henkilökohtaisesta käyttäytymisestä vaan siitä mitä ajattelee muiden tekevän. Esimerkki: Halutaan selvittää ostaako ihmiset luksustuotteita vaikuttaakseen kiinnostavammilta ihmisiltä. Ei kysytä ”ostatko sinä”, vaan ”minkä verran arvelet ihmisten ostavan…”. Usein tämäkin informaatio riittää, mutta jos tarvitsee saada tarkempi tieto voidaan täsmentää kysymällä tämän jälkeen: ”Voisitko kuvitella itsesi ostavan…”. Yhdistämällä voisiko kuvitella itsensä ostavan ja minkä verran arvioi muiden ostavan saadaan suuntaa-antavia tuloksia.
4. Tyypillistäminen. Luetellaan väittämiä miten monet ihmiset ajattelevat jostain aiheesta ja pyydetään valitsemaan yksi, mikä kuvaa itseä parhaiten. Antamalla ymmärtää, että kaikki mielipiteet ovat yleisiä, ei kenenkään tarvitse pelätä leimautumista vain yhteen.
5. Häivytä kysymyksen tarkoitus. Ei ehkä kannata aloittaa kysymystä kertomalla ”Tällä kysymyksellä mittaamme kuinka moraalisia tai moraalittomia ihmiset ovat”. Sanamuodoissakin on hyvä välttää sellaisia muotoja mistä voi arvata tutkijan paheksunnan.
6. Käytä epäsuoria kysymyksiä. Esimerkiksi mitä mieltä olet väittämistä ja skaala siihen kysymykseen mukaan. Saat varsin erilaisia vastauksia jos kysyt suoraan esimerkiksi. ”Oletko isänmaallinen?” ja vastausvaihtoehdot ovat isänmaallinen tai epäisänmaallinen. Näistä jälkimmäinen on sosiaalisesti paheksuttavaa, joten kaikki vastaavat olevansa isänmaallisia. Jos taas kysyt Likert skaalalla vaikkapa ”isänmaallisuus on minulle tärkeää”, saat hajontaa vastauksiin. Tätä voi toki vielä tehostaa sanoilla ”erittäin tärkeää” tai ”aina”. Lieventää taas voi ilmaisuilla ”pidän isänmaallisuutta tärkeänä” tai ”Pyrin käyttäytymään isänmaallisesti”. Kaikki mittaavat tavallaan samaa, mutta ihan se prosentit saat noilla em. vaihtoehdoilla.
7. Siivoa sosiaaliset mielistelijät pois datasta. Tässä menetelmässä on ajatuksena se, että jos ihmiset parantelevat mielipiteitään ja vastauksia yhdessä kohdassa, he toimivat niin systemaattisesti ja parantelevat kaikkia vastauksiaan. Marlowe-Crowne Social Desirability Scale. Esimerkiksi, jos  äänestäjä sanoo tutkivansa perusteellisesti jokaisen ehdokkaan taustat, voidaan arvioida hänen parannelleen vastaustaan, koska olisi mahdotonta perehtyä huolella jokaisen ehdokkaan taustoihin. Tällöin nämä vastaajat otetaan erilliseksi ryhmäksi, joiden vastauksia muihin kysymyksiin korjataan keskiarvoonpäin tai heidät jätetään kokonaan pois analyysistä. Tämä on ehkä hieman epämääräinen johtopäätös ja pitää tarkkaan harkita korreloivatko mitattavat asiat lainkaan.

 Alla vielä yhteenveto: 

Lisää vihjeitä voit lukea

Nederhof, Anton J. "Methods of coping with social desirability bias: A review." European journal of social psychology 15.3 (1985): 263-280.

Paulhus, Delroy L. "Socially desirable responding: Some new solutions to old problems." Personality Psychology. Springer, New York, NY, 1989. 201-209.

Lisää aiheesta

Asch, Solomon E. (1952b). "Social psychology". Englewood Cliffs,NJ:Prentice Hall.

Asch, Solomon.E. (1955): “Opinions and social pressure”, Scientific American, 193, 35–35.

Forsyth, Donelson R. "Group dynamics. 5th." Belmont, CA: Wadsworth (2009).

Warehime & Foulds (1973): The Personal Orientation Inventory (Shostrom, 1966), constructed as a measure of one conception of the ideal personality,

Warehime & Foulds (1973):The Marlowe-Crowne Social Desirability scale (MC SD; Crowne & Marlowe, 1960, 1964) was constructed as a measure of the tendency to create a favorable impression, independent of the report or denial of psychopathology

Miten tutkia lehti-ilmoitusten tehoa vaaleissa

Vaalimainonta on erittäin kiinnostava tutkimuksen kohde mainonnan tehon tutkimisen kannalta, sillä vaaleissa mainonnan teho on julkinen ja selkeä numero eli ehdokkaan saama äänimäärä. On siis helppo laskea miten paljon esimerkiksi ilmoitusten määrä sanomalehdessä korreloi saadun äänimäärän kanssa. Ensin pitäisi poistaa ”kohina” datan ympäriltä, koska vaalien lopputulokseen luonnollisesti vaikuttavat muutkin asiat kuin vain ilmoitusten määrä. Kaikkein eniten vaikuttaa se onko ehdokas ennestään tunnettu vai ei. Kaikkein tunnetuimmat ehdokkaat kannattaa poistaa jollakin systeemillä datasta, sillä he vääristävät tuloksia. Turun Sanomille tehdyssä vaalimainonnan teho-tutkimuksessa tämä tehtiin yhteistyössä Turun Sanomien toimituksen kanssa. Tämän jälkeen data analysoitiin seuraavasti:

Miten tutkimus on tehty

1. Ajanjaksoksi valittiin kuukausi ennen vaaleja, siten että jakso päättyi äänestyspäivään. Mukana oli kaikki tuona aikana ilmestyneet lehdet.

2. Ilmoitukset leikattiin irti ja niistä tallennettiin päivämäärä, koko, lukumäärä ja millä sivulla (etusivu vs. sisäsivu) ne olivat.

3. Ilmoitukset luokiteltiin puolueittain ja niistä tallennettiin lisäksi tekstin määrä, kuvan koko ja osuus ilmoituksesta ja mahdollisen sloganin/vaalilupauksen sisältö ja pituus. Vaalitapahtuma-ilmoitukset analysoitiin erikseen. 

4. Ehdokkaista tallennettiin lisäksi vaalipiiri (lähes kaikki kuuluivat Turun vaalipiiriin), saatu äänimäärä.

5. Saadusta datasta analysoitiin ristiintaulukoimalla ja korrelaatioiden avulla sitä, mitkä tekijät vaikuttavat saatuun äänimäärään.

Päätulokset

Tutkimuksen mukaan on aivan selvää, että mitä enemmän ilmoittaa Turun Sanomissa sitä enemmän saa ääniä (korrelaatio 0.32**). On myös selvää, että mitä isomman ilmoituksen Turun Sanomiin laittaa, sitä enemmän saa ääniä (korrelaatio 0.49**).

Turun vaalipiirissä keskimääräinen äänimäärä per ehdokas oli 76 ääntä. Tätä pidettiin analyysissä indeksinä =100. Jos ei ilmoita lainkaan saa melko vaatimattoman äänisaaliin. Jo yhdellä ilmoituksella äänisaalis kolminkertaistuu verrattuna niihin, jotka eivät ilmoita lainkaan. Mitä useampia ilmoituksia laittaa, sitä enemmän saa ääniä. Äänimäärä kasvaa myös ilmoituksen koon kasvaessa. Mitä isompi ilmoitus, sitä enemmän ääniä:

Yhdistämällä edelliset eli ilmoituksen lukumäärä ja koko voidaan todeta (loogisesti), että mitä isompi ilmoitusten kokonaispinta-ala (eli ilmoitusten lukumäärä kerrottuna pinta-alalla) sitä enemmän ääniä. Ilmoituksen sijoittaminen kanteen kaksinkertaistaa äänimäärän. Vaikutus on todella suuri varsinkin pienillä ilmoituksilla missä äänimäärä kannessa ilmoittaneilla oli kahdeksan kertaa suurempi kuin sisäsivuilla ilmoittaneilla.

(Tutkimustulos on julkaistu Turun Sanomien luvalla)

Miten tutkia jääkiekkoilijoiden päätöksentekoa pelitilanteissa?

Pelitilanteessa haastatteleminen on melko lailla mahdotonta. Ei myöskään ole helppoa päätellä miten päätökset syntyvät, mitä vaihtoehtoja mietitään ja mitä jätetään päättämättä pelkästään tarkkailemalla pelaajia. Siksi onkin käytetty jonkin verran suhteellisen hyvää metodia eli laitetaan pelaajien kypäriin kamerat, mistä näkee mihin suuntaan he katsovat. Syntyneitä videoita tutkijat katsovat yhdessä pelaajien kanssa ja haastattelevat heitä samalla siitä mitä he missäkin kohtaa ajattelivat, harkitsivat ja katsoivat. Tällä kypäräkamera –video –haastattelu -menetelmällä ovat esimerkiksi Mulligan et al. (2012)[i] tutkineet pelaajien päätöksentekoa. Video ja siihen liittyvät haastattelut auttavat selvittämään mitä pelaaja on missäkin kohtaa ajatellut. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti selvittämään tilanteiden tuttuuden vaikutusta pelaajien päätöksentekoon. Kokeneemmat pelaajat kuvailivat tilanteita ” tutuksi”   huomattavasti useammin kuin kokemattomammat. Tutkimuksessa huomattiin myös, että tuttuus auttoi tekemään parempia päätöksiä.  

Kiinnostava on myös Martel ja Vickers 2004[ii] silmänliikekameroita käyttävä testi jääkiekon pelaajien käyttämistä vihjeistä puolustustilanteessa. Tästä ei varsinaisesti selviä koko päätöksenteon kognitio, mutta siinä keskityttiinkin keräämään tietoa siitä, mitä pelaajat katsovat tehdessään päätöksiään. Tutkimuksessa selvitettiin miten parhaimpien pelaajien tilanteen visuaalinen hahmottaminen eroaa keskinkertaisten pelaajien visuaalisesta hahmottamisesta. Käytännössä tutkimuksessa vertailtiin maajoukkuetason naispelaajien  päätöksentekoa kansallisen tason naispelaajien  päätöksentekoon. Molemmat naisten joukkueet pelasivat puolustuspeliä nuoria miehiä vastaan.  Pelaajien kypäriin kiinnitettiin silmänliikekamerat, joilla mitattiin katseen kestoa ja suuntaa. Tutkimus alkaa siten, että tutkittava pelaaja pitää silmiään kiinni ja seisoo keskiympyrässä. Tilanteessa tulee 3-2 hyökkäys. Vihellyksen jälkeen pelaaja saa avata silmät ja lähteä puolustamaan. Koska tilanne on jo käynnissä,  hänellä on kiire. Hänen pitää ensin kartoittaa pelitilanne ja tulkita nopeasti vihjeet ja poimia omista kokemuksistansa sopiva reaktio kyseiseen tilanteeseen. Sen  jälkeen hänen pitää siirtyä nopeasti oikeaan kohtaan ja pyrkiä kontrolloimaan tilannetta. Näissä tilanteissa on aina sekä tuttuja että tuntemattomia elementtejä. Tutkimushenkilöt luistelivat nopeasti puolustusalueelle ja samaan aikaan skannasivat vastustajien sijaintia, kiekkoa ja oman joukkueen pelaajien sijaintia jäällä. Tämän jälkeen he pystyivät päättämään mihin sijoittuvat. Toisin sanoen minkä pelaajan vetoja tai syöttöjä he pyrkivät ensisijaisesti estämään.

Testin avulla saatiin kiinnostavaa tietoa miten eri tasoiset pelaajat keräsivät vilkaisemalla tietoja pelitilanteesta

Martel ja Vickers 2004 - tutkimuksessa seurattiin puolustavan pelaajan katsetta minkä hän loi pelin alussa välittömästi vihellyksen jälkeen ja minne hän katsoi luistelun aikana, sekä minkä katseen hän loi juuri ennen lopullista sijoittumistaan tilanteeseen. Havaittiin, että eliittiurheilijat käyttivät nopeaa vilkaisua heti tilanteen alussa. Keskinkertaisilla pelaajilla meni pidempi aika hahmottaa tilanne. Eliittiryhmä pystyi siirtymään taktisesti oikeaan kohtaan nopeammin, koska hahmottivat myös tilanteen nopeammin. Tilanteen loppuvaiheessa juuri ennen lopullista ratkaisua (esimerkiksi syöttöä) eliittiryhmäläiset loivat pidemmän ja vakaamman katseen tilanteeseen, varmistuen että heidän alunperin suunnittelemansa taktiikka oli edelleen pätevä. Kokeneemmat pelaajat eroavat siis vähän vähemmän kokeneista koska pystyvät aloittamaan toiminnan nopeammin ja sitten siirtymään taktisesti oikeampaan paikkaan ja koska juuri ennen toimintaa he varmistavat pidemmälle ja vakaamalla katsella, että toimintaa on halutunlainen ja ettei tilanne ole muuttunut epäedulliseksi.

Jääkiekkotuomarien (tai pelaajien) päätöksentekoa ei oikein voi labrassa tutkia

Hancock & Ste-Marie (2013)[iii] ovat tutkineet laboratorio-olosuhteissa millaisia eroja on kokeneiden tuomarien ja vähemmän kokeneiden tuomareiden päätöksenteossa. Laboratorio-olosuhteissa ei huomattu mitään eroa siinä mihin tuomarit katsoivat tai kuinka pitkään. Muissa aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että nimenomaan se, että osaa katsoa oikeita asioita ja ennakoida mihin pitää katsoa, erottaa hyvät tuomarit keskinkertaisista. Ero saattaa johtua siitä, että kun katsotaan videolta tiedetään jo mikä on olennaista mihin kuuluu keskittyä. Eikä tämä tutkimusmenetelmä ehkä kerro juuri mitään siitä, mitä oikeasti kentällä tapahtuu. Oikeassa pelitilanteessa on hyvin monta asiaa johon pitää kiinnittää huomiota.

---

[i] Mulligan, D., McCracken, J., & Hodges, N. J. (2012). Situational familiarity and its relation to decision quality in ice-hockey. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 10(3), 198-210.

[ii] Martell, Stephen G & Vickers, Joan N. (2004): “Gaze characteristics of elite and near-elite athletes in ice hockey defensive tactics”, Human Movement Science, 22(6),p.689-712, Apr 2004

[iii] Hancock, David J., and Diane M. Ste-Marie. "Gaze behaviors and decision making accuracy of higher-and lower-level ice hockey referees." Psychology of Sport and Exercise 14.1 (2013): 66-71.