torstai 29. marraskuuta 2018

Ongelmalliset sukupuoli- ja rotustereotypiat ja miten huomioida ne tutkimuksia tehdessä


Käytämme stereotypioita koko ajan, koska ne yksinkertaistavat ajattelua ja tekevät maailmasta helpommin käsiteltävän. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, emme voisi tehdä minkäänlaisia kvantitatiivisia tutkimuksiakaan, jos emme olisi valmiita yleistämään tutkimustuloksia. Ongelmallisia stereotypiat ovat silloin kun niistä on merkittävää haittaa kohteelle ja ne eriarvoistavat oletusarvoisesti ihmisiä. Tällöin stereotypiat ja ennakkoluulot johtavat siihen, että kohtelemme jotain ihmistä huonosti. Miranda Fricker (2007)[i]  kertoo esimerkin: jos joku nainen esittää kokouksessa mielipiteen, niin se helposti ignoorataan. Jos taas sen saman mielipiteen esittää mies, tulee hyväksyvää mutinaa ja kommenttipuheenvuoroja tukien mielipidettä. Kuuntelija siis arvioi puhujan kapasiteettia (vähän niin kuin talenttia) sen tiedon tuottajana ja mahdollisesti aliarvioi tiedon pätevyyttä liittyen joihin ennakkoluuloihin (stereotypioihin), joita hänellä on ennestään puhujasta.  Samasta asiasta on kyse, jos poliisi pysäyttää mustan miehen ja epäilee tämän varastaneen auton, mutta ei samassa tilanteessa epäilisi valkoista miestä. Tällöin on kohdeltu näitä henkilöitä epäoikeudenmukaisesti ja he ovat kokeneet vääryyttä perustuen stereotypioihin ja olettamuksiin. Tyypillisesti huonoista stereotypioista kärsivät naiset, joita vähätellään sukupuolen vuoksi tai vähemmistörotujen edustajat, joita pidetään erilaisina (outoina) ja sopimattomina tiettyihin tehtäviin.


Miksi sukupuolirooleihin liittyvät stereotypiat ovat ongelmallisia


Iris Bohnet (2016)[ii] on tutkinut sukupuolirooleihin liittyviä ennakkoluuloja ja stereotypioita, mitkä näkyvät esimerkiksi siinä, että olemme yllättyneitä jos on mieshoitajia tai naisinsinöörejä. Ihmisten määritteleminen sukupuolen perusteella on ongelmallista tilanteissa,  missä se johtaa epätasa-arvoiseen kohteluun. Vaikka ilmiö on alitajuinen, sillä on silti suuri merkitys. Yhdysvalloissa herättiin tähän ongelmaan, kun huomattiin että orkestereihin palkatuista muusikoista vajaa 20% oli naisia. Kun alettiin järjestämään työhönottoon liittyviä koesoittoja verhon takana, siten etteivät arvioitsijat eivät näe hakijan sukupuolta, naisten osuus nousi 40%:iin. Iris Bohnet kertoo myös toisesta ilmiötä valottavasta testistä mikä tehtiin Harwardin yliopistossa. Opiskelijoille kerrottiin tositarina Heidistä. Kerrottiin miten Heidi menestyi liike-elämässä. Mielenkiintoiseksi  tutkimus muuttui siinä vaiheessa, kun osalle oppilaista kerrottiin sama tarina siten, että vaihdettiin Heidin nimi Howardiksi. Kun opiskelijoilta jälkikäteen kysyttiin mielipidettä tarinoista, he pitivät Howardista enemmän ja hänen tarinaansa pidettiin opettavaisempana kuin Heidin.  Opiskelijat myös palkkaisivat Howardin todennäköisemmin kuin Heidin.

Rotuihin liittyvät ennakkoluulot ja niiden ongelma


Claude Steel (2010)[iii] kertoo tutkimuksesta, missä tutkittiin rotuihin liittyviä stereotypioita. Tutkimuksessa oli joukko amerikkalaisia opiskelijoita, joukossa sekä valkoihoisia että mustaihoisia. Heille kerrottiin, että kyseessä on älykkyystesti. Mustaihoiset pärjäsivät huonommin. Verrokkiryhmälle ei kerrottu, että kyseessä on älykkyystesti. Tässä ryhmässä mustaihoiset pärjäsivät yhtä hyvin kuin valkoisetkin. Ero johtuu vallalla olevasta negatiivisesta stereotypiasta mustaihoisten älykkyydestä, mitä mustilla on itsestään (ja valtaväestöllä myös). On helppo havaita miten ongelmallinen tuo stereotypia on.

4 tapaa huomioida ongelmalliset stereotypiat tutkimuksia tehdessä


Kysymysjärjestys on olennaista. Jos ensin kysytään sukupuolta ja sitten jotain sukupuolisesti värittynyttä asiaa (vaikka urheiluun tai tekniikkaan liittyvää mielipidettä) saattaa vastaukset erota huomattavasti siitä, jos sukupuolta kysyttäisiin vasta tämän jälkeen.
Jos käytetään jotain esimerkkiä missä kerrotaan henkilöstä on syytä miettiä tarkkaan henkilön sukupuolta (ja muita ominaisuuksia)
Sukupuoli ja rotu eivät ole ainoita ongelmallisia muuttujia. Myös ikä, asuinpaikka, uskonto ja tulotaso saattavat olla värittyneitä. (vertaa mielikuvaa mikä syntyy, jos kerron Kauniaisissa asuvasta tai Kiteellä asuvasta ihmisestä).
Kun tutkitaan jotain tilannetta, mihin saattaa liittyä stereotypioita on hyvä toki selvittää taustakysymykset (sukupuoli jne), mutta tehdä ne vasta jälkikäteen. Tällöin voi verrata onko vastaukset esim. sukupuolen mukaan erilaisia ja tehdä päätelmiä johtuuko erot todellisista eroista vai ovatko ne stereotypioiden luomia.



[i] Edmonds, David  & Warburton, Nigel (2007): ”Miranda Fricker on Epistemic Injustice”, Philosophy Bites Podcast by David Edmonds & Nigel Warburton, who interview special quests, 16.6.2007

[ii] Bohnet, Iris (2016): ” Iris Bohnet on Discrimination and design”, Social Science Bites  Podcast by David Edmonds & Nigel Warburton, who interview special quests, 10.5.2016

[iii] Steel, Claude (2010):  Whistling Vivaldi – How stereotypes affect us and what can we do?

perjantai 31. elokuuta 2018

Miten paperin väri vaikuttaa kirjekyselyssä vastausprosenttiin?

Vaikka kirjekyselyt alkavat olla hyvin harvinaisia näin nettikyselyiden aikakaudella, esittelen silti kiinnostavan ja perusteellisen tutkimuksen siitä, miten kyselytutkimuksen paperin väri vaikuttaa vastausprosenttiin. Etter et al. (2002)[i] testasivat valkoista ja vihreää paperia ja totesivat, ettei vastausprosenteissa ollut juuri ollenkaan eroja. He olivat tästä tuloksesta yllättyneitä ja alkoivat perehtymään muihin aiempiin testeihin paperin värin vaikutuksista kyselytutkimusten vastausprosentteihin. Näitä  aiempia viestejä löytyi 8 kappaletta. Etter et al tutkimus ja nuo 8 muuta on listattu alla olevaan taulukkoon. Taulukossa on myös listattuna vastausprosentit. Eri tutkimuksissa on ollut mukana eri värisiä papereita ja siksi taulukossa on aukkoja. 


Valkoinen
Pinkki
Vihreä
Sininen
Keltainen
Greer & Lohtia
1994, n=200
14 %
15,5% (11% parempi)
14,5%
(4% parempi)
14,5%
(4% parempi)
Matteson
1974, n=1020
25,60 %
28,3% (11% parempi)
Fullerton & Dodge
1988, n=766
24,10 %
27,5%
(14 parempi)
25,6%
(6% parempi)
22,9%
(5% huonompi)
Gullahorn & Gullahorn 1963, n=3670
49,30 %
50,9%
(3% parempi)
Pucel
1971, n=98
42,90 %
50%
(17% parempi)
Etter et al.
2002, n=850
73,30 %
73,6% (sama)
Jobber & Sanderson
1983, n=400
55,50 %
58,8%
(6% parempi)
White & Chambers
1997, n=139
41 %
38%
(7% huonompi)
Buttle & Thomas
1997, n= 2125
29,30 %
28,2%
(4% huonompi)

 Yhteenvetona taulukon luvuista voidaan nähdä, että
  • Pinkki on 12% parempi kuin valkoinen
  • Vihreä on 2% parempi kuin valkoinen
  • Sininen on 3% parempi kuin valkoinen
  • Keltainen on 4% huonompi kuin valkoinen

Mikään tutkimuksista ei löytänyt mitään yhteyttä  kaavakkeen väärin ja vastaamisnopeuden tai vastaamisen huolellisuuden välillä. Toisin sanoen, jos vielä teet kirjekyselyitä postitse, harkitse pinkkiä paperia koska se nostaa pullia 12%, mutta älä kokeile keltaista.

LÄHTEET

-       Buttle, F & Thomas G. (1997): “Questionnaire colour and mail survey response rate”, Journal of the Mareketing Research Society, 39, p. 625-262.
-       Fullerton, S & Dodge, R. H. (1988): “The impact of color on the response rates for mail questionnaires”, Academy of Marketing Society proceedings, 11, p. 413-415.
-       Greer, Thomas V.& Lohtia, Ritu (1994): “Effects of source and paper color on response rates in mail surveys”Industrial Marketing Management, Volume 23, Issue 1, February 1994, Pages 47–54
-       Gullahorn, J.E. & Gullahorn J.T. (1963): “An investigation of the effects of three factors on response to mail questionnaires”, Public Opinion Quarterly, 27, p. 294-296.
-       Jobber, D & Sanderson, S (1983): “The effect of prior letter and colored questionnaire on mail survey response rates”, Jounal of the Market Research Sopciety, 25, p. 339-349.
-       Matteson, M.T. (1974): “Type of transmittal letter and questionnaire color as two variables influencing response rates in mail survey”, Journal of Applied Psychology, 59, 535-536.
-       Pucel, D.J. & Nelson H.F. & Wheeler D.N. (1971): “Questionnaire follow-up returnsa as a function of incentives and responder characteristics”, Vocational Guidance Quarterly, 19, p. 188-193
-       White, M.B. & Chambers, K.M. (1997): “Type of cover letter and questionnaire color: Do they insluence the response rate in survey research with marriage and family therapists?”, Family Therapy, 24, p.19-24.
-       Etter, Jean-François & Cucherat, Michel & Perneger, Thomas V. (2002): “Questionnaire Color and Response Rates to Mailed Surveys: A Randomizedtrial Anda Meta-Analysis”, Eval Health Prof June 2002 vol. 25 no. 2 185-199

Kiitos kuvasta Ambro at free digital photos.net




[i] Etter, Jean-François & Cucherat, Michel & Perneger, Thomas V. (2002): “Questionnaire Color and Response Rates to Mailed Surveys: A Randomizedtrial Anda Meta-Analysis”, Eval Health Prof June 2002 vol. 25 no. 2 185-199

torstai 31. toukokuuta 2018

Miten tutkimusmetodi vaikuttaa vastauksiin: Kyselytutkimusten ja hakusana-analyysien vertailu


On kiinnostavaa että kysymällä ihmisiltä heidän peloistaan kyselytutkimuksessa saadaan hyvin erilaisia tuloksia, kuin mitä selviää analysoimalla sitä mitä ihmiset hakevat pelkoihin liittyen Googlesta. Osa eroista selittyy sillä että  jotkut pelkomme ovat sosiaalisesti hyväksyttävämpiä kuin toiset.

Bill Tancer kertoo kirjassaan ”Click- What we do online and why it matters”, että kyselytutkimuksissa (amerikkalaiset) ihmiset usein sanovat pelkäävänsä ikäviä eläimiä (ötököitä,  hiiriä,  käärmeitä,  lepakoita), myrskyjä, esiintymistä julkisuudessa tai potevansa esimerkiksi korkeanpaikan kammoa,  ahtaanpaikan kammoa,  väkijoukkojen kammoa jne. Tutkimalla mitä ihmiset hakevat Googlesta hakutermillä ”fear of…” löydetään hyvin erilainen lista. Nämä pelot ovat huomattavasti yksilöllisempiä ja osa todella omituisiakin.  Tutkimusta tehdessä poistettiin ensin kaikki sellaiset ”fear of” -hakutulokset,  mitkä eivät liittyneet ihmisten pelkoihin (esimerkiksi laulujen sanat,  pelon määritelmät ja niin edelleen). Analyysin tuloksena löytyi yli 10.000 erilaista pelkoa, tosin joitain pelkoja oli hieman vaikea luokitella.  On toki selvää, että lista peloista ei ole sama asia kuin mitä ihmiset pelkäävät todellisuudessa.  Lista kertoo vain niistä peloista, joita yritämme ymmärtää ja ehkä ratkaista.  Kymmenen eniten googlesta haettua pelkoa Tancerin analyysin mukaan:

1.     Lentäminen
2.     Korkeat paikat
3.     Pellet (tämä saattaa tosin liittyä yhteen elokuvaan)
4.     Läheisyys
5.     Kuolema
6.     Hylätyksi tuleminen
7.     Ihmiset
8.     Käärmeet
9.     Menestyminen
10. Ajaminen

Suurin ero kyselytutkimuksen ja tämän listan välillä on, että kyselytutkimuksessa on vain yksi sosiaalinen pelko (puhuminen julkisesti) ja tässä niitä on neljä (Läheisyys, hylätyksi tuleminen,  ihmiset ja menestyminen). Vaikuttaisi siis siltä, että emme halua kertoa sosiaalisista peloistamme kyselytutkimuksissa (eikä varmaan muutenkaan). Tutkimuksessa selvisi myös se, että jotkut pelot ovat hyvin erikoisia.  Osa ihmisistä pelkää esimerkiksi joitain ruumiinosia,  toisia kulttuureja,  ranskalaisia ihmisiä,  saksalaisia asioita,  matematiikkaa,  suhteellisuusteoriaa tai pelkoa itsessään.

Sekä kyselytutkimukset että hakusana analyysit ovat hyviä tutkimusmenetelmiä.  On hyvä tunnistaa niiden eroja ja sitten millaiseen tutkimukseen soveltuvat,  kun niitä käyttää.

Ps. Kiitos kuvasta juhal surasakistock at free digital photos.net