lauantai 29. helmikuuta 2020

Paitatesti: Kuka auttaisi kaatunutta Liverpoolin faniparkaa?




Stephen Reicher on tehnyt tutkimusryhmänsä kanssa kiinnostavat testin identiteetin vaikutuksesta käyttäytymiseen. He kutsuivat henkilökohtaiseen haastatteluun brittiläisiä jalkapallofaneja yksi kerrallaan. Tutkimukseen oli valittu vain Manchester United faneja, mutta heille itselleen ei kerrottu valintaperustetta. Muille kuin ManU faneille, kerrottiin haastattelun kiintiön olevan jo täynnä. Haastattelun aluksi ihmisiä pyydettiin täyttämään kyselykaavake, jossa kysyttiin mitä joukkuetta he fanittivat ja miksi. Kaavakkeen täyttämisen jälkeen, osallistujille sanottiin varsinaisen tutkimuksen tapahtuvan toisessa rakennuksessa ja annettiin ohjeet, miten sinne pääsee. Matkalla sinne osallistuja näki, kun joku lenkkeilijä kaatui ja satutti itsensä pahasti. Tämä sama kaava toistui jokaisen 45 tutkimukseen osallistuneen kohdalla. Se mitä varioitiin, oli lenkkeilijän käyttämä paita. Osa tutkimukseen osallistujista näki lenkkeilijän, jolla oli Manchester Unitedin paita, osa näki lenkkeilijän Liverpoolin paidassa ja osa punaisessa paidassa ilman mitään tunnuksia. (Sekä ManUlla että Liverpoolilla on punainen paita). Näkymättömissä pysyneet tarkkailivat katsoivat tapahtumia; huomasiko osallistuja tapahtuman, menikö auttamaan vai ei jne. Ne, jotka eivät vaikuttaneet huomanneen tapahtumaa, poistettiin tutkimuksen otoksesta. Tutkimuksen tulos oli aika karu, jos kaatuneella oli Manchesterin paita päällä, hän sai apua. Jos ei ollut, hän jäi todennäköisesti ilman auttajaa. 


Vielä kiinnostavammaksi tämä muuttuu, kun testataan lisää ihmisiä ja alustavassa kyselyssä ei puhuta mitään joukkueista, vaan ylipäätään siitä fanittavatko ihmiset jalkapalloa. Jälleen kerrotaan tutkimuksen tapahtuvan viereisessä rakennuksessa ja taas matkalla joku sivullinen kaatuu. Sama tutkimusasetelma kuin aiemminkin, lenkkeilijällä on joko Manhester Unitedin paita, Liverpollin paita tai punainen paita ilman tunnuksia. Nyt ihmiset auttavat sekä Mancester Unitedin paidassa olevaa, että Liverpoolin paidassa olevaa kaatujaa, mutta eivät punaisessa paidassa kaatunutta. Koska ihmiset olivat identifioituneet jalkapallofaneiksi, tähän joukkoon kuului myös Liverpoolin kannattajat, mutta eivät tavalliset punapaitaiset ihmiset. Reicherin näkemyksen mukaan ryhmien toimintaa voidaan selittää erityisesti identifikaatiomallilla. Kuten yllä on osoitettu, se mihin ihmiset identifioituvat, vaikuttaa heidän toimintaansa. Tämä yhteinen identiteetti määrittelee käyttäytymisen normit. Kun vertaa omaa ryhmäänsä muihin, ja pitää omaa ryhmäänsä hyvänä ja tyypillisesti tulee samalla määrittäneeksi muut ryhmät negatiivisesti (suhteessa siihen omaan hyvään ryhmään).

Tämä tutkimusasetelma ei ole uusi, tätä "Laupias samarilainen" -tyyppistä tutkimusta on tehnyt ensimmäisen kerran Darley ja Batson jo vuonna 1973. Heillä oli käytössä skaala mitä näkymättömissä pysyneet tarkkailijat käyttivät: 
  1. Osallistuja ei huomannut avuntarvitsijaa lainkaan
  2. Vilkaisi avuntarvitsijaa, mutta ei tehnyt mitään muuta
  3. Pysähtyi ja kysyi tarvitseeko toinen apua
  4. Pysähtyi ja kysyi tarvitseeko toinen apua ja sitten samantien ryhtyivät auttamaan
  5. Kun oli pysähtynyt ja auttanut, ei jättänyt loukkaantunutta yksin, vaan auttoi hänet autoon/hoitoon tms 

Lähteet

Edmonds, David  & Warburton, Nigel (2016): ” Stephen Reicher on Crowd Psychology ”, Social Science Bites  Podcast by David Edmonds & Nigel Warburton, who interview special quests, 26.2.2016, http://socialsciencebites.libsyn.com/stephen-reicher-on-crowd-psychology

Levine, M., Prosser, A., Evans, D., & Reicher, S. (2005). Identity and emergency intervention: How social group membership and inclusiveness of group boundaries shape helping behavior. Personality and social psychology bulletin31(4), 443-453. http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.210.5348&rep=rep1&type=pdf

Piliavin, I. M., Rodin, J., & Piliavin, J. (1969). Good Samaritanism: An underground phenomenon? Journal of Personality and Social Psychology, 13, 289-299.

Darley, J.M & Batson, C.D (1973) ‘From Jerusalem to Jericho’: The study of situational and dispositional variables in helping behavior. Journal of Personality and Social Psychology, 27, 1, 100-108

Levine, Mark, et al. "Self‐categorization and bystander non‐intervention: Two experimental studies 1." Journal of Applied Social Psychology 32.7 (2002): 1452-1463.

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Miten tutkia kiusaamista tai epäasiallista kohtelua urheiluseurassa? – 7 vinkkiä


Minkään urheiluseuran johto ei hyväksy kiusaamista tai ihmisten epäasiallista kohtelua omassa seurassaan. Miksi sitten kiusaamista ja epäasiallista kohtelua edelleen tapahtuu? Pääasiallisia syitä tähän on kolme: 1) Johto ei tiedä kiusaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta, 2) Menestyneen (tuloksia tuottavan) valmentajan valmennusmetodeja katsotaan läpi sormien tai menestystä tai rahaa tuovan pelaajan toimintaa joukkueen sisällä katsotaan läpi sormien, 3) Kiusaamisen tai epäasiallisen kohtelun määritelmät ja rajat voivat olla eri osapuolille epäselviä. Kaikissa joukkueissa, joiden toiminnassa olen ollut osallisena, on olennaisena osana ollut jonkinlaisen kiusoittelu. Kiusoittelu on parhaimmillaan sosiaalista liimaa, pahimmillaan se on kiusaamista. Olennainen määrittävä asia on miten eri osapuolet kokevat tämän toiminnan. 

Olen tutkinut tätä aihetta vuosien varrella useissa eri yhteyksissä. Olemme selvittäneet joukkueiden, seurojen, yhdistysten ja yritysten ilmapiirejä ja toiminnankehittämistarpeita monista lähtökohdista. Hämmentävintä näissä tutkimuksissa on ollut se, miten suurena yllätyksenä johdolle on aina tullut tulokset kiusaamisesta ja epäasiallisesta toiminnasta. Aika usein asianselvittämistä on pidetty jopa turhana, koska ”meillä on nollatoleranssi” kiusaamisen suhteen. Asioihin on kuitenkin vaikea puuttua, jos niistä ei tiedä. Valmentajien tekemisiin puuttuminen ilman selkeitä ”todisteita” on myös vaikeaa. Vanhemmat saattavat soittaa ja valittaa valmentajasta aivan olemattomista asioista. Jonkin aikaa keskusteltua saattaa esimerkiksi selvitä, että puhelu johtuu siitä, että lapsi on tiputettu kakkoskenttään. Yksittäisten hieman värittyneiden tarinoiden (kohinan) perusteella on vaikea päättää mitään. Tilannetta vaikeuttaa myös inhimillinen tekijä; mitä pienempi seura, sitä useammin johto ja valmentajat ovat kavereita keskenään. 

Oikeastaan ainoa keino saada selville missä mennään, on tehdä kysely seuran jäsenille aiheesta. Kyselyissä on äärimmäisen tärkeää, miten ne on toteutettu. Väärintoteutettu kysely kuitenkin ainoastaan pahentaa tilannetta ja vahvistaa johdon illuusiota siitä, ettei mitään ongelmia ole. 

Olennaisia asioita kyselyä toteutettaessa ovat seuraavat:



1.     Kysymykset pitää olla niin selkeästi muotoiltuja, että sekä vastaaja että kyselyn tilaaja ymmärtävät ne samalla tavalla. 

2.     Mitä enemmän kysymykset liittyvät joukkueen arkeen, sitä todenmukaisempia ja käyttökelpoisempia vastauksia saadaan. Kysymällä ainoastaan abstrakteja asioita (laittamalla esimerkiksi kiusaamisen määritelmä kysymykseen mukaan) saadaan vastaus siihen kysymykseen, onko vastaaja miettinyt omia kokemuksiaan tuosta näkökulmasta. Tässä eri vastaajat ovat eri asemassa, osa ei tunnista omista kokemuksistaan määritelmän mukaista toimintaa. Tämä tekee vastausten tulkinnasta vaikeaa. 

3.     Skaala- ja väittämätyyppiset kysymykset helpottavat vastaamista. Jos kysymys on dikotominen ja yleinen kyllä/ei-kysymys, vastaaminen voi olla vaikeaa. Konkreettiset väittämät kuten esimerkiksi ”Minun ulkonäköäni on arvosteltu” ja skaala: ”Ei koskaan, joskus, usein” tekevät vastaamisesta helppoa. Myös tulkinta on melko selkeää. Jos ei koskaan tapahtunut, niin kaikki on hyvin. Jos tapahtuu usein, tilanteeseen pitää puuttuu välittömästi ja järeästi. Jos taas on tapahtunut joskus, niin voidaan harkinnan mukaan esimerkiksi vaan laittaa ohjeistus siitä, millainen toiminta on hyväksyttävää, ja millainen ei. 

4.     Kyselyyn pitää voida vastata anonyymisti ja siten, ettei vastaajaa voi tunnistaa (ja vastaajan tulee olla vakuuttunut tästä).

5.     Kyselyä suunnitellessa on hyvä miettiä myös eväitä mahdollisen ongelman ratkaisuun. Koska kyselyitä ei kuitenkaan tehdä kovin usein, on hyvä suunnitella jo muutama askel eteenpäin. Eli siis jos kyselystä nouseekin esiin vakavia kiusaamisjuttuja ja epäasiallista kohtelua, niin mitä sitten teemme. Olennaisia asioita olisikin siksi kysyä myös esimerkiksi ”Onko valmentaja ollut tietoinen tästä?”, ”Miten asia on hoidettu seuran/joukkueen toimihenkilöiden/valmentajan osalta?”. Seuran on helppo ratkaista asiat valmentajien koulutuksella ja luomalla pelisäännöt, jos kyse on siitä, ettei valmennus ole puuttunut, vaikka on ollut tietoinen. Jos taas asia on jo hoidettu, on sekin hyvä tieto. Kaikkea kiusaamista tai huonoa kohtelua on hyvin vaikeaa estää etukäteen, kun ihmiset nyt ovat mitä ovat (muuten kuin ehkä sanktiopelotteella). Sen sijaan kiusaamisen jatkuminen pitää estää. 

6.     Yksi olennainen mittari mielipahan merkityksestä on, miten kiusaamisindeksi korreloi sellaisten taustoittavien kysymyksen kanssa kuten ”Aion jatkaa tässä seurassa myös ensi kaudella”, ”Olen harkinnut harrastuksen lopettamista” yms. Näillä saadaan peilattua sitä minkä verran kyse on erilaisista luonteista ja minkä verran asialla on käytännön vaikutuksia seuran/joukkueen tulevaisuuteen. Muutenkin tulevaisuuteen vaikuttavia asioita olisi syytä olla kaikissa tutkimuksissa. Ei ole paljon järkeä katsoa vain taustapeiliin, kun kehittää toimintaa. 

7.     Lukujen tulkinnassa auttaa paljon benchmarking -tieto muiden joukkueiden, seurojen ja lajien tutkimustuloksista. Jos kiusaamista on vaikka 17% mielestä, niin onko se paljon vai vähän? Jos selviää, että muissa seuraoissa prosentti on 34%, voidaan olla melko tyytyväisiä. Jos taas muissa seuroissa se on esimerkiksi 4%, pitää ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin. (Miration tietopankissa on tiedot 46 joukkueen/seuran kiusaamistutkimuksista, jos tilaat tutkimuksen Miratiolta saat vertailutiedot tuosta tietopankista.)


Ps. Jos et halua toteuttaa kyselyä itse, voit pyytää tarjouksen Miratiolta:  hanna@miratio.fi. Teen mielelläni kyselyn sinulle. Lisätietoja Miration tutkimuksista löytyy www.miratio.fi

ps2. Kiitos alun kuvasta Phatrapong at freedigitalphotos.net