torstai 15. elokuuta 2019

Blogit ovat hyvin kiinnostava tutkimuskohde: Miten tutkia blogeja ja miksi


Blogikirjoitukset tarjoavat kiinnostavaa tutkimusmateriaalia. Blogien tutkimuksesta tekee erityisen kiinnostavaa niiden ydinominaisuus pysäytyskuvina. Kuten Tuija Saresma[1]  sanoo, blogit eivät ole viimeisteltyjä ja lopullisia teoksia, vaan prosessin “pysäytyskuvia”. Tila, jossa aina odotetaan seuraavaa postausta tai kommenttia.  Se mikä blogeissa on kiinnostavaa ja mikä tutkijan kannattaa huomioida, on että ne ovat kontekstisidonnaisia: ne tuotetaan tietyssä historiallisessa tilanteessa, sosiokulttuurisessa ympäristössä. Bloggaaminen kuvaa ja rakentaa ”todellisuutta”. Se on rajattu ja puolueellinen pysäytyskuva nykykulttuurista.

Blogien ja blogitutkimusten aiheita


Moni kirjoittaa omasta elämästään, lukemistaan kirjoista, lemmikeistä, tyylistään, perheestään, matkoistaan, peloistaan ja onnistumisistaan. Voi olla, että jotkut bloggaajat haluavat dokumentoida ja säilöä elämäänsä. Blogeja on myös monista teemoista, kuten käsityöt, ruuanlaitto, leivonta, häät, muoti, sisutus, kuntoilu jne. Joidenkin blogien tarkoituksena on vaikuttaa, kuten esimerkiksi poliittiset blogit, mielipideblogit yms. Jos haluaisi perehtyä blogien avulla esimerkiksi nuorten tyttöjen elämään niin materiaalisia olisi netissä tarjolla runsaasti, esimerkiksi Larissa Potkosen gradu: ”Ihanat tytöt verkossa – tutkimus blogeissa yhteisöllisesti tuotetusta tyttöydestä [2]. Muitakin kiinnostavia graduja on kirjoitettu blogiaineistojen pohjalta: Miten onnellisuus rakentuu, miten blogit viestivät onnellisuudesta ja miten ne vertautuvat psykologian onnellisuusteorioihin (Kiljunen)[3], miten hyvän maun asiantuntijuutta rakennetaan sisustusblogissa (Parkkinen)[4], miten ehdokkaiden blogeissa rakennetaan julkisuuskuvaa ennen vaaleja (Haverinen)[5] tai vaikka miten aikuisiällä islaminuskoon kääntyneet suomalaisnaiset pohtivat identiteettiään ja naiseuttaan blogeissaan (Sipilä[6]).

Näkökulmia eri aiheisiin blogitutkimuksessa


Tuija Saresmakertoi akateemisilla metodifestivaaleilla, että blogeissa voidaan määritellä itseä, tuottaa minuutta ja myös esittää itseä eli performoida sitä millainen ihminen on. Blogeista voidaan analysoida monenlaisia asioita. Joku tutkija keskittyy kieleen ja toinen arvoihin. Voidaan myös tarkastella jotain tiettyä teemaa, esimerkiksi sitä miten sukupuolirooleja tuotetaan teksteissä. Erityisesti vaikuttamaan tarkoitetuissa blogeissa on kiinnostavaa tutkia sitä millä tekstin keinoilla pyritään vaikuttamaan. Esimerkiksi millaista retoriikkaa ja millaisia metaforia käytetään. On myös kiinnostavaa selvittää blogien herättämiä tai kuvaavia tunteita. Blogeista voidaan tutkia yhteiskunnallisia rakenteita, valtaa, marginaaliryhmiä. Alla olevaan kuvioon on koottu joitain erilaisia blogitutkimuksen lähtökohtia:






Yllämainittujen aiheiden lisäksi voidaan tutkia eritasoisia asioita, kuten Tuija Saresma listaa: 
  1. Tekstin taso: Miten jostain puhutaan, millaisia tyylikeinoja käytetään ja millaisia suostuttelun tai vaikuttamisen keinoja tekstissä käytetään?
  2. Suhteiden taso: Kuka kirjoittaa ja kenelle? Keneen kohdistuvat esimerkiksi vaikuttamisyritykset, tunteet tai opastavat sisällöt? 
  3. Yhteiskunnallinen taso: Miten kirjoitusten sisältö kertoo yhteiskunnasta ja millainen yhteiskunnallinen tausta on tekstillä?


Blogien tutkimus mahdollistaa siis hyvin monenlaisen ja syvällisen tutkimuksen.



ps. Kiitos kuvasta adamr at free digital photos.



[1] Saresma, Tuija (2015): Blogit teksteinä ja erojen lukeminen, Esitelmä metodifestivaaleilla 2015.

[2] Potkonen, Larissa (2012): ”Ihanat tytöt verkossa – tutkimus blogeissa yhteisöllisesti tuotetusta tyttöydestä , Pro gradu –tutkielma, Itä-Suomen Yliopisto.

[3] Kiljunen, Sarianna (2013): ”Onnellisuus blogeissa: Kolme onnen ulottuvuutta ja suomalainen kulttuuri”, Pro Gradu tutkielma, kauppatieteet, Itä-Suomen yliopisto.

[4] Parkkinen, Marjukka (2013): ”Maun asiantuntijuuden rakentuminen designblogin teksteissä: tarkastelussa Emmas Designblog”, Pro gradu –tutkielma, lapin Yliopisto, Audiovisuaalinen mediakulttuuri/ mediatiede.

[5] Haverinen, Karoliina. "Kansanedustajaehdokkaiden julkisuuskuvan rakentuminen ehdokkaiden blogeissa ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja." (2009).Suomen kielen pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto Kielten laitos Joulukuu 2009 Karoliina Haverinen

[6] Sipilä, Suvi (2012): "Islam, identiteetti ja naiseuden tuottaminen suomalaisten musliminaisten blogeissa.", Pro Gradu, Tampereen Yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö .

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Sosiaalinen paine ja kysymyksiin vastaaminen: 7 keinoa välttää vinoumaa tutkimuksissa

Ihmiset ovat nykyään sosiaalisen media kautta tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Jotkut paljastavat itsestään hyvinkin paljon asioita ja toiset harkitsevat tarkkaan mitä kertovat. Osa sosiaalisen median käyttäjistä on pelkästään tarkkailijoita, jotka eivät koskaan julkaise mitään. Moni kuitenkin miettii sitä, millaisen kuvan itsestämme annamme muille. Tämä ei ole millään tavalla uusi ilmiö, ihmiset ovat aina olleet huolissaan siitä mitä muut heistä ajattelevat. Kun tekee kyselyitä mihin toivoo muiden vastaavan rehellisesti, on hyvä miettiä sosiaalista painetta kysymysten muotoilussa. Tästä on useita tutkimuksia (hae sanalla social desirability bias) Jos 1950-luvulla Solomon Asch on tutkinut aihetta:

Asch testi sosiaalisesta paineesta

Solomon Asch (1952, 1952b, 1955) osoitti tutkimuksissaan sosiaalisen paineen vaikutukset ihmisten käyttäytymiseen. Ihmisille näytettiin viivoja paperilla, joista yksi oli erillään muista. Sitten kysyttiin, mikä viiva heidän mielestään näyttää samalta kuin erillinen. Tutkimusryhmässä oli mukana joukko valekoehenkilöitä, jotka päättivät etukäteen mitä viivaa he sanovat samanlaiseksi kuin erillinen viiva. Muut kokeeseen osallistuvat päätyivät usein valitsemaan saman kuin äänekkäät valekoehenkilöt, silloinkin kun viivojen pituus oli selvästi hyvin erilainen. Ihmisillä on siis taipumusta olla samaa mieltä kuin enemmistöllä tai äänekkäillä mielipidevaikuttajilla.

Millä eri tavoilla ihmiset reagoivat sosiaaliseen paineeseen

Ihmisillä on useita mahdollisia tapoja reagoida sosiaaliseen paineeseen. Joihinkin se ei vaikuta lainkaan ja toisiin se taas vaikuttaa voimakkaasti. Donelson Forsyth on tutkinut aihetta ja listannut erilaisia reagointitapoja. Ihmisen voi suostua ryhmän paineeseen ja tehdä niin kuin ryhmä tekee vaikka onkin eri mieltä. Hän saattaa myös muuttaa mielipidettään tai olla samaa mieltä kuin ryhmä. Alla olevaan kuvioon on kerätty erilaisia reagointitapoja:





Vinoumaa on huomattu erityisesti silloin kun vastaajat kertovat kyvyistään (ei ainakaan vähätellä), terveellisiä elämäntapoja (liioitellaan), seksuaalisesta käyttäytymisestään (raportoidaan vain normaaliin mahtuva käytös), päihteiden käyttö (vähätellään määriä ja haittoja). Tulkintaa hankaloittaa se, että erityyppiset ihmiset saattavat “parannella” vastauksiaan eri suuntiin. Esimerkiksi henkilökohtaisia tuloja liioitellaan, jos ne ovat pienet ja vähätellään, jos ne ovat isot.

7 hyvää keinoa minimoida sosiaalisen paineen vaikutuksia kun tekee kysymyskaavaketta


Ryhmän mielipiteeseen suostuminen johtuu siitä, että ihmiset haluavat saada sosiaalista tunnustusta teoistaan ja välttää sosiaalisia sanktioita.


  1. Anonymiteetti (Varmista vastaajien tietävän, että vastaukset käsitellään siten, ettei yksittäisiä vastaajia tunnisteta tai vastaajien nimiä ei yhdistetä vastauksiin).
  2. Puhelinhaastattelujen ja henkilökohtaisten haastattelujen välttäminen (Haastattelijan persoona saattaa häiritä vastaamista. Ihmiset haluavat miellyttää häntä ja vastata sillä tavalla kuin olettavan hänen haluavan heidän vastaavan).
  3. Etäännyttäminen. Ei kysytäkään henkilökohtaisesta käyttäytymisestä vaan siitä mitä ajattelee muiden tekevän. Esimerkki: Halutaan selvittää ostaako ihmiset luksustuotteita vaikuttaakseen kiinnostavammilta ihmisiltä. Ei kysytä ”ostatko sinä”, vaan ”minkä verran arvelet ihmisten ostavan…”. Usein tämäkin informaatio riittää, mutta jos tarvitsee saada tarkempi tieto voidaan täsmentää kysymällä tämän jälkeen: ”Voisitko kuvitella itsesi ostavan…”. Yhdistämällä voisiko kuvitella itsensä ostavan ja minkä verran arvioi muiden ostavan saadaan suuntaa-antavia tuloksia.
  4. Tyypillistäminen. Luetellaan väittämiä miten monet ihmiset ajattelevat jostain aiheesta ja pyydetään valitsemaan yksi, mikä kuvaa itseä parhaiten. Antamalla ymmärtää, että kaikki mielipiteet ovat yleisiä, ei kenenkään tarvitse pelätä leimautumista vain yhteen.
  5. Häivytä kysymyksen tarkoitus. Ei ehkä kannata aloittaa kysymystä kertomalla ”Tällä kysymyksellä mittaamme kuinka moraalisia tai moraalittomia ihmiset ovat”. Sanamuodoissakin on hyvä välttää sellaisia muotoja mistä voi arvata tutkijan paheksunnan.
  6. Käytä epäsuoria kysymyksiä. Esimerkiksi mitä mieltä olet väittämistä ja skaala siihen kysymykseen mukaan. Saat varsin erilaisia vastauksia jos kysyt suoraan esimerkiksi. ”Oletko isänmaallinen?” ja vastausvaihtoehdot ovat isänmaallinen tai epäisänmaallinen. Näistä jälkimmäinen on sosiaalisesti paheksuttavaa, joten kaikki vastaavat olevansa isänmaallisia. Jos taas kysyt Likert skaalalla vaikkapa ”isänmaallisuus on minulle tärkeää”, saat hajontaa vastauksiin. Tätä voi toki vielä tehostaa sanoilla ”erittäin tärkeää” tai ”aina”. Lieventää taas voi ilmaisuilla ”pidän isänmaallisuutta tärkeänä” tai ”Pyrin käyttäytymään isänmaallisesti”. Kaikki mittaavat tavallaan samaa, mutta ihan se prosentit saat noilla em. vaihtoehdoilla.
  7. Siivoa sosiaaliset mielistelijät pois datasta. Tässä menetelmässä on ajatuksena se, että jos ihmiset parantelevat mielipiteitään ja vastauksia yhdessä kohdassa, he toimivat niin systemaattisesti ja parantelevat kaikkia vastauksiaan. Marlowe-Crowne Social Desirability Scale. Esimerkiksi, jos  äänestäjä sanoo tutkivansa perusteellisesti jokaisen ehdokkaan taustat, voidaan arvioida hänen parannelleen vastaustaan, koska olisi mahdotonta perehtyä huolella jokaisen ehdokkaan taustoihin. Tällöin nämä vastaajat otetaan erilliseksi ryhmäksi, joiden vastauksia muihin kysymyksiin korjataan keskiarvoonpäin tai heidät jätetään kokonaan pois analyysistä. Tämä on ehkä hieman epämääräinen johtopäätös ja pitää tarkkaan harkita korreloivatko mitattavat asiat lainkaan.


 Alla vielä yhteenveto: 


Lisää vihjeitä voit lukea


Nederhof, Anton J. "Methods of coping with social desirability bias: A review." European journal of social psychology 15.3 (1985): 263-280.

Paulhus, Delroy L. "Socially desirable responding: Some new solutions to old problems." Personality Psychology. Springer, New York, NY, 1989. 201-209.

Lisää aiheesta


Asch, Solomon E. (1952b). "Social psychology". Englewood Cliffs,NJ:Prentice Hall.

Asch, Solomon.E. (1955): “Opinions and social pressure”, Scientific American, 193, 35–35.

Forsyth, Donelson R. "Group dynamics. 5th." Belmont, CA: Wadsworth (2009).

Warehime & Foulds (1973): The Personal Orientation Inventory (Shostrom, 1966), constructed as a measure of one conception of the ideal personality,

Warehime & Foulds (1973):The Marlowe-Crowne Social Desirability scale (MC SD; Crowne & Marlowe, 1960, 1964) was constructed as a measure of the tendency to create a favorable impression, independent of the report or denial of psychopathology


maanantai 1. huhtikuuta 2019

Miten tutkia lehti-ilmoitusten tehoa vaaleissa

Vaalimainonta on erittäin kiinnostava tutkimuksen kohde mainonnan tehon tutkimisen kannalta, sillä vaaleissa mainonnan teho on julkinen ja selkeä numero eli ehdokkaan saama äänimäärä. On siis helppo laskea miten paljon esimerkiksi ilmoitusten määrä sanomalehdessä korreloi saadun äänimäärän kanssa. Ensin pitäisi poistaa ”kohina” datan ympäriltä, koska vaalien lopputulokseen luonnollisesti vaikuttavat muutkin asiat kuin vain ilmoitusten määrä. Kaikkein eniten vaikuttaa se onko ehdokas ennestään tunnettu vai ei. Kaikkein tunnetuimmat ehdokkaat kannattaa poistaa jollakin systeemillä datasta, sillä he vääristävät tuloksia. Turun Sanomille tehdyssä vaalimainonnan teho-tutkimuksessa tämä tehtiin yhteistyössä Turun Sanomien toimituksen kanssa. Tämän jälkeen data analysoitiin seuraavasti:

Miten tutkimus on tehty


1. Ajanjaksoksi valittiin kuukausi ennen vaaleja, siten että jakso päättyi äänestyspäivään. Mukana oli kaikki tuona aikana ilmestyneet lehdet.



2. Ilmoitukset leikattiin irti ja niistä tallennettiin päivämäärä, koko, lukumäärä ja millä sivulla (etusivu vs. sisäsivu) ne olivat.




3. Ilmoitukset luokiteltiin puolueittain ja niistä tallennettiin lisäksi tekstin määrä, kuvan koko ja osuus ilmoituksesta ja mahdollisen sloganin/vaalilupauksen sisältö ja pituus. Vaalitapahtuma-ilmoitukset analysoitiin erikseen. 



4. Ehdokkaista tallennettiin lisäksi vaalipiiri (lähes kaikki kuuluivat Turun vaalipiiriin), saatu äänimäärä.

5. Saadusta datasta analysoitiin ristiintaulukoimalla ja korrelaatioiden avulla sitä, mitkä tekijät vaikuttavat saatuun äänimäärään.

Päätulokset


Tutkimuksen mukaan on aivan selvää, että mitä enemmän ilmoittaa Turun Sanomissa sitä enemmän saa ääniä (korrelaatio 0.32**). On myös selvää, että mitä isomman ilmoituksen Turun Sanomiin laittaa, sitä enemmän saa ääniä (korrelaatio 0.49**).

Turun vaalipiirissä keskimääräinen äänimäärä per ehdokas oli 76 ääntä. Tätä pidettiin analyysissä indeksinä =100. Jos ei ilmoita lainkaan saa melko vaatimattoman äänisaaliin. Jo yhdellä ilmoituksella äänisaalis kolminkertaistuu verrattuna niihin, jotka eivät ilmoita lainkaan. Mitä useampia ilmoituksia laittaa, sitä enemmän saa ääniä. Äänimäärä kasvaa myös ilmoituksen koon kasvaessa. Mitä isompi ilmoitus, sitä enemmän ääniä:




Yhdistämällä edelliset eli ilmoituksen lukumäärä ja koko voidaan todeta (loogisesti), että mitä isompi ilmoitusten kokonaispinta-ala (eli ilmoitusten lukumäärä kerrottuna pinta-alalla) sitä enemmän ääniä. Ilmoituksen sijoittaminen kanteen kaksinkertaistaa äänimäärän. Vaikutus on todella suuri varsinkin pienillä ilmoituksilla missä äänimäärä kannessa ilmoittaneilla oli kahdeksan kertaa suurempi kuin sisäsivuilla ilmoittaneilla.

(Tutkimustulos on julkaistu Turun Sanomien luvalla)