Miten tutkia kiusaamista tai epäasiallista kohtelua urheiluseurassa? – 7 vinkkiä

Minkään urheiluseuran johto ei hyväksy kiusaamista tai ihmisten epäasiallista kohtelua omassa seurassaan. Miksi sitten kiusaamista ja epäasiallista kohtelua edelleen tapahtuu? Pääasiallisia syitä tähän on kolme: 1) Johto ei tiedä kiusaamisesta tai epäasiallisesta kohtelusta, 2) Menestyneen (tuloksia tuottavan) valmentajan valmennusmetodeja katsotaan läpi sormien tai menestystä tai rahaa tuovan pelaajan toimintaa joukkueen sisällä katsotaan läpi sormien, 3) Kiusaamisen tai epäasiallisen kohtelun määritelmät ja rajat voivat olla eri osapuolille epäselviä. Kaikissa joukkueissa, joiden toiminnassa olen ollut osallisena, on olennaisena osana ollut jonkinlaisen kiusoittelu. Kiusoittelu on parhaimmillaan sosiaalista liimaa, pahimmillaan se on kiusaamista. Olennainen määrittävä asia on miten eri osapuolet kokevat tämän toiminnan. 

Olen tutkinut tätä aihetta vuosien varrella useissa eri yhteyksissä. Olemme selvittäneet joukkueiden, seurojen, yhdistysten ja yritysten ilmapiirejä ja toiminnankehittämistarpeita monista lähtökohdista. Hämmentävintä näissä tutkimuksissa on ollut se, miten suurena yllätyksenä johdolle on aina tullut tulokset kiusaamisesta ja epäasiallisesta toiminnasta. Aika usein asianselvittämistä on pidetty jopa turhana, koska ”meillä on nollatoleranssi” kiusaamisen suhteen. Asioihin on kuitenkin vaikea puuttua, jos niistä ei tiedä. Valmentajien tekemisiin puuttuminen ilman selkeitä ”todisteita” on myös vaikeaa. Vanhemmat saattavat soittaa ja valittaa valmentajasta aivan olemattomista asioista. Jonkin aikaa keskusteltua saattaa esimerkiksi selvitä, että puhelu johtuu siitä, että lapsi on tiputettu kakkoskenttään. Yksittäisten hieman värittyneiden tarinoiden (kohinan) perusteella on vaikea päättää mitään. Tilannetta vaikeuttaa myös inhimillinen tekijä; mitä pienempi seura, sitä useammin johto ja valmentajat ovat kavereita keskenään. 

Oikeastaan ainoa keino saada selville missä mennään, on tehdä kysely seuran jäsenille aiheesta. Kyselyissä on äärimmäisen tärkeää, miten ne on toteutettu. Väärintoteutettu kysely kuitenkin ainoastaan pahentaa tilannetta ja vahvistaa johdon illuusiota siitä, ettei mitään ongelmia ole. 

Olennaisia asioita kyselyä toteutettaessa ovat seuraavat:

1.     Kysymykset pitää olla niin selkeästi muotoiltuja, että sekä vastaaja että kyselyn tilaaja ymmärtävät ne samalla tavalla. 

2.     Mitä enemmän kysymykset liittyvät joukkueen arkeen, sitä todenmukaisempia ja käyttökelpoisempia vastauksia saadaan. Kysymällä ainoastaan abstrakteja asioita (laittamalla esimerkiksi kiusaamisen määritelmä kysymykseen mukaan) saadaan vastaus siihen kysymykseen, onko vastaaja miettinyt omia kokemuksiaan tuosta näkökulmasta. Tässä eri vastaajat ovat eri asemassa, osa ei tunnista omista kokemuksistaan määritelmän mukaista toimintaa. Tämä tekee vastausten tulkinnasta vaikeaa. 

3.     Skaala- ja väittämätyyppiset kysymykset helpottavat vastaamista. Jos kysymys on dikotominen ja yleinen kyllä/ei-kysymys, vastaaminen voi olla vaikeaa. Konkreettiset väittämät kuten esimerkiksi ”Minun ulkonäköäni on arvosteltu” ja skaala: ”Ei koskaan, joskus, usein” tekevät vastaamisesta helppoa. Myös tulkinta on melko selkeää. Jos ei koskaan tapahtunut, niin kaikki on hyvin. Jos tapahtuu usein, tilanteeseen pitää puuttuu välittömästi ja järeästi. Jos taas on tapahtunut joskus, niin voidaan harkinnan mukaan esimerkiksi vaan laittaa ohjeistus siitä, millainen toiminta on hyväksyttävää, ja millainen ei. 

4.     Kyselyyn pitää voida vastata anonyymisti ja siten, ettei vastaajaa voi tunnistaa (ja vastaajan tulee olla vakuuttunut tästä).

5.     Kyselyä suunnitellessa on hyvä miettiä myös eväitä mahdollisen ongelman ratkaisuun. Koska kyselyitä ei kuitenkaan tehdä kovin usein, on hyvä suunnitella jo muutama askel eteenpäin. Eli siis jos kyselystä nouseekin esiin vakavia kiusaamisjuttuja ja epäasiallista kohtelua, niin mitä sitten teemme. Olennaisia asioita olisikin siksi kysyä myös esimerkiksi ”Onko valmentaja ollut tietoinen tästä?”, ”Miten asia on hoidettu seuran/joukkueen toimihenkilöiden/valmentajan osalta?”. Seuran on helppo ratkaista asiat valmentajien koulutuksella ja luomalla pelisäännöt, jos kyse on siitä, ettei valmennus ole puuttunut, vaikka on ollut tietoinen. Jos taas asia on jo hoidettu, on sekin hyvä tieto. Kaikkea kiusaamista tai huonoa kohtelua on hyvin vaikeaa estää etukäteen, kun ihmiset nyt ovat mitä ovat (muuten kuin ehkä sanktiopelotteella). Sen sijaan kiusaamisen jatkuminen pitää estää. 

6.     Yksi olennainen mittari mielipahan merkityksestä on, miten kiusaamisindeksi korreloi sellaisten taustoittavien kysymyksen kanssa kuten ”Aion jatkaa tässä seurassa myös ensi kaudella”, ”Olen harkinnut harrastuksen lopettamista” yms. Näillä saadaan peilattua sitä minkä verran kyse on erilaisista luonteista ja minkä verran asialla on käytännön vaikutuksia seuran/joukkueen tulevaisuuteen. Muutenkin tulevaisuuteen vaikuttavia asioita olisi syytä olla kaikissa tutkimuksissa. Ei ole paljon järkeä katsoa vain taustapeiliin, kun kehittää toimintaa. 

7.     Lukujen tulkinnassa auttaa paljon benchmarking -tieto muiden joukkueiden, seurojen ja lajien tutkimustuloksista. Jos kiusaamista on vaikka 17% mielestä, niin onko se paljon vai vähän? Jos selviää, että muissa seuraoissa prosentti on 34%, voidaan olla melko tyytyväisiä. Jos taas muissa seuroissa se on esimerkiksi 4%, pitää ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin. (Miration tietopankissa on tiedot 46 joukkueen/seuran kiusaamistutkimuksista, jos tilaat tutkimuksen Miratiolta saat vertailutiedot tuosta tietopankista.)

Ps. Jos et halua toteuttaa kyselyä itse, voit pyytää tarjouksen Miratiolta:  hanna@miratio.fi. Teen mielelläni kyselyn sinulle. Lisätietoja Miration tutkimuksista löytyy www.miratio.fi

ps2. Kiitos alun kuvasta Phatrapong at freedigitalphotos.net