Miten paperin väri vaikuttaa kirjekyselyssä vastausprosenttiin?

Vaikka kirjekyselyt alkavat olla hyvin harvinaisia näin nettikyselyiden aikakaudella, esittelen silti kiinnostavan ja perusteellisen tutkimuksen siitä, miten kyselytutkimuksen paperin väri vaikuttaa vastausprosenttiin. Etter et al. (2002)[i] testasivat valkoista ja vihreää paperia ja totesivat, ettei vastausprosenteissa ollut juuri ollenkaan eroja. He olivat tästä tuloksesta yllättyneitä ja alkoivat perehtymään muihin aiempiin testeihin paperin värin vaikutuksista kyselytutkimusten vastausprosentteihin. Näitä  aiempia viestejä löytyi 8 kappaletta. Etter et al tutkimus ja nuo 8 muuta on listattu alla olevaan taulukkoon. Taulukossa on myös listattuna vastausprosentit. Eri tutkimuksissa on ollut mukana eri värisiä papereita ja siksi taulukossa on aukkoja. 

	Valkoinen	Pinkki	Vihreä	Sininen	Keltainen
Greer & Lohtia 1994, n=200	14 %	15,5% (11% parempi)	14,5% (4% parempi)		14,5% (4% parempi)
Matteson 1974, n=1020	25,60 %	28,3% (11% parempi)
Fullerton & Dodge 1988, n=766	24,10 %	27,5% (14 parempi)		25,6% (6% parempi)	22,9% (5% huonompi)
Gullahorn & Gullahorn 1963, n=3670	49,30 %		50,9% (3% parempi)
Pucel 1971, n=98	42,90 %		50% (17% parempi)
Etter et al. 2002, n=850	73,30 %		73,6% (sama)
Jobber & Sanderson 1983, n=400	55,50 %			58,8% (6% parempi)
White & Chambers 1997, n=139	41 %			38% (7% huonompi)
Buttle & Thomas 1997, n= 2125	29,30 %				28,2% (4% huonompi)

 Yhteenvetona taulukon luvuista voidaan nähdä, että

• Pinkki on 12% parempi kuin valkoinen
• Vihreä on 2% parempi kuin valkoinen
• Sininen on 3% parempi kuin valkoinen
• Keltainen on 4% huonompi kuin valkoinen

Mikään tutkimuksista ei löytänyt mitään yhteyttä  kaavakkeen väärin ja vastaamisnopeuden tai vastaamisen huolellisuuden välillä. Toisin sanoen, jos vielä teet kirjekyselyitä postitse, harkitse pinkkiä paperia koska se nostaa pullia 12%, mutta älä kokeile keltaista.

LÄHTEET

-       Buttle, F & Thomas G. (1997): “Questionnaire colour and mail survey response rate”, Journal of the Mareketing Research Society, 39, p. 625-262.

-       Fullerton, S & Dodge, R. H. (1988): “The impact of color on the response rates for mail questionnaires”, Academy of Marketing Society proceedings, 11, p. 413-415.

-       Greer, Thomas V.& Lohtia, Ritu (1994): “Effects of source and paper color on response rates in mail surveys”Industrial Marketing Management, Volume 23, Issue 1, February 1994, Pages 47–54

-       Gullahorn, J.E. & Gullahorn J.T. (1963): “An investigation of the effects of three factors on response to mail questionnaires”, Public Opinion Quarterly, 27, p. 294-296.

-       Jobber, D & Sanderson, S (1983): “The effect of prior letter and colored questionnaire on mail survey response rates”, Jounal of the Market Research Sopciety, 25, p. 339-349.

-       Matteson, M.T. (1974): “Type of transmittal letter and questionnaire color as two variables influencing response rates in mail survey”, Journal of Applied Psychology, 59, 535-536.

-       Pucel, D.J. & Nelson H.F. & Wheeler D.N. (1971): “Questionnaire follow-up returnsa as a function of incentives and responder characteristics”, Vocational Guidance Quarterly, 19, p. 188-193

-       White, M.B. & Chambers, K.M. (1997): “Type of cover letter and questionnaire color: Do they insluence the response rate in survey research with marriage and family therapists?”, Family Therapy, 24, p.19-24.

-       Etter, Jean-François & Cucherat, Michel & Perneger, Thomas V. (2002): “Questionnaire Color and Response Rates to Mailed Surveys: A Randomizedtrial Anda Meta-Analysis”, Eval Health Prof June 2002 vol. 25 no. 2 185-199

Kiitos kuvasta Ambro at free digital photos.net

---

[i] Etter, Jean-François & Cucherat, Michel & Perneger, Thomas V. (2002): “Questionnaire Color and Response Rates to Mailed Surveys: A Randomizedtrial Anda Meta-Analysis”, Eval Health Prof June 2002 vol. 25 no. 2 185-199

Miten tutkimusmetodi vaikuttaa vastauksiin: Kyselytutkimusten ja hakusana-analyysien vertailu

On kiinnostavaa että kysymällä ihmisiltä heidän peloistaan kyselytutkimuksessa saadaan hyvin erilaisia tuloksia, kuin mitä selviää analysoimalla sitä mitä ihmiset hakevat pelkoihin liittyen Googlesta. Osa eroista selittyy sillä että  jotkut pelkomme ovat sosiaalisesti hyväksyttävämpiä kuin toiset.

Bill Tancer kertoo kirjassaan ”Click- What we do online and why it matters”, että kyselytutkimuksissa (amerikkalaiset) ihmiset usein sanovat pelkäävänsä ikäviä eläimiä (ötököitä,  hiiriä,  käärmeitä,  lepakoita), myrskyjä, esiintymistä julkisuudessa tai potevansa esimerkiksi korkeanpaikan kammoa,  ahtaanpaikan kammoa,  väkijoukkojen kammoa jne. Tutkimalla mitä ihmiset hakevat Googlesta hakutermillä ”fear of…” löydetään hyvin erilainen lista. Nämä pelot ovat huomattavasti yksilöllisempiä ja osa todella omituisiakin.  Tutkimusta tehdessä poistettiin ensin kaikki sellaiset ”fear of” -hakutulokset,  mitkä eivät liittyneet ihmisten pelkoihin (esimerkiksi laulujen sanat,  pelon määritelmät ja niin edelleen). Analyysin tuloksena löytyi yli 10.000 erilaista pelkoa, tosin joitain pelkoja oli hieman vaikea luokitella.  On toki selvää, että lista peloista ei ole sama asia kuin mitä ihmiset pelkäävät todellisuudessa.  Lista kertoo vain niistä peloista, joita yritämme ymmärtää ja ehkä ratkaista.  Kymmenen eniten googlesta haettua pelkoa Tancerin analyysin mukaan:

1.     Lentäminen

2.     Korkeat paikat

3.     Pellet (tämä saattaa tosin liittyä yhteen elokuvaan)

4.     Läheisyys

5.     Kuolema

6.     Hylätyksi tuleminen

7.     Ihmiset

8.     Käärmeet

9.     Menestyminen

10. Ajaminen

Suurin ero kyselytutkimuksen ja tämän listan välillä on, että kyselytutkimuksessa on vain yksi sosiaalinen pelko (puhuminen julkisesti) ja tässä niitä on neljä (Läheisyys, hylätyksi tuleminen,  ihmiset ja menestyminen). Vaikuttaisi siis siltä, että emme halua kertoa sosiaalisista peloistamme kyselytutkimuksissa (eikä varmaan muutenkaan). Tutkimuksessa selvisi myös se, että jotkut pelot ovat hyvin erikoisia.  Osa ihmisistä pelkää esimerkiksi joitain ruumiinosia,  toisia kulttuureja,  ranskalaisia ihmisiä,  saksalaisia asioita,  matematiikkaa,  suhteellisuusteoriaa tai pelkoa itsessään.

Sekä kyselytutkimukset että hakusana analyysit ovat hyviä tutkimusmenetelmiä.  On hyvä tunnistaa niiden eroja ja sitten millaiseen tutkimukseen soveltuvat,  kun niitä käyttää.

Ps. Kiitos kuvasta juhal surasakistock at free digital photos.net

Tutkimuksen tulosten vaikea tulkinta – case katsoiko televisiota

Ihmiset tekevät usein montaa asiaa samaan aikaan, siksi onkin vaikeaa arvioida mihin he keskittyvät. Esimerkiksi televisionkatsojan altistuminen mainonnalle, ei ole ihan yksiselitteistä. Vaikka vastaaja olisikin katsonut kyseistä ohjelmaa, onko hänellä ollut mahdollisuuksia huomata mainos ?

Monen asian tekeminen yhtä aikaa ei ole mikään ihan uusi ilmiö, sillä jo yli 40 vuotta sitten ihmisten huomio vaelsi televisiota katsoessaan. Robert Bechtel[1] kavereineen teki vuonna 1971 tutkimuksen, jossa ne videoivat ihmisten televisionkatselua. Näitä videoita tuli yhteensä 613 kappaletta. He listasivat laajan määrän aktiviteetteja joita ihmiset tekivät samaan aikaan kun katsoivat televisiota. Osa näistä toiminnoista kuvastaa intensiivistä katselua, osa ei todellakaan keskity television katseluun. Minusta tämä lista on tutkijan näkökulmasta huvittava, kun miettii aika tavallista kysymystä ”katsoitko eilen televisiota?”. Mitä oikeastaan vastaus ”katsoin” kertoo? Eikä ihan hirveästi auta, vaikka sitten kysyttäisiin katseluun käytettyä aikaa.

Kolme eri mittaustapaa

Bechtel ja kaverit totesivat, että verrattaessa todellista katsomista (videoitu tilanne) ja päiväkirjaa tai kyselyä edellisen päivän katselutavoista tai katselutavoista yleensä havaitaan suurta liioittelua. Päiväkirjassa ihmiset liioittelevat television katselua noin 25% ja kyselytutkimuksissa noin 40-50%. 

---

[1] Bechtel, Robert B. & Achelpohl, Clark & Akers, Roger (1971): “Behaviour and Questionnaire Responses”, teoksessa Television and Social Behaviour: Reports and papers, Volume IV: Television in Day-to-Day life: Patterns of use, Edited by Rubinstein A. & Comstock George A. & Murray, John P. p. 276-344.