tiistai 14. kesäkuuta 2016

Voiko luovuutta testata yhdellä ainoalla sanalla?



Ranjani  Prabhakaran on kumppaniensa kanssa todennut Yalen Yliopistossa tutkimuksessa, että sanaparien avulla voidaan luotettavasti mitata luovuutta. Tutkijat sanovat, että kun ihmisille näytetään kuvaa tuolista ja pyydetään sanomaan jokin verbi mikä siitä tulee mieleen, vastaukset kertovat paljon ihmisen luovuudesta. Useimmat sanovat ”istua”, mutta jotkut voivat sanoa esimerkiksi “seistä”. Se kuinka kaukana verbi on tavanomaisesta kertoo luovuuden asteesta. Seisominen on aika kaukana istumisesta.  Tutkimuksessa testattiin luovuutta edellä mainitun tyyppisillä sanapareilla ja lisäksi laajalla luovuutta mittaavalla testillä. He käyttivät tietokone-ohjelmaa arvioimaan etäisyyttä sanojen välillä. Tietokone arvioi esimerkiksi, että autoon liittyy läheisesti ”ajaa”, melko läheisesti ”kolaroi” ja etäisesti ”nukkuu” tai ”syö”. Sen sijaan sänky liittyy läheisesti ”nukkuu” ja etäisesti ”ajaa” tai ”kolaroi”. Luovimmat ihmiset yhdistelivät kaikkein kauimpana olevia sanapareja.

Menetelmän taustaa


Menetelmä on nimeltään verbin muodostamistehtävä (verb generation task), alunperin sen kehitti vuonna 1989 Petersen kumppaniensa kanssa. Alkuperäisessä tehtävässä substantiivia näytettiin muutamia sekunteja ja vastaajien piti sanoa ääneen mikä verbi siitä tulee mieleen. Sitten tutkijat kuvasivat ihmisten aivoja ja tarkkailivat mitkä alueet siellä aktivoituivat.

Mihin tulos perustuu


Vaikka edellä mainittu tutkimus oli pätevästi tehty ja korrelaatio luovuuden ja substantiivi-verbi sanaparien välillä selvä, en vielä ollut vakuuttunut. Korrelaatiohan voisi johtua jostain kolmannestakin tekijästä. Halusin löytää selityksen sille, miksi olisi edes mahdollista, että sanaparit mittaisivat luovuutta. Selityksen hakeminen vei minut 1960-luvun alkuun. Vuonna 1962 Mednick ehdotti tutkimuksensa perusteella, että kyky assosioida (käytännössä tämä tarkoittaa sanaparien luomista) on luovuuden ytimessä. Eli toisin sanoen hyvä kyky assosioida erilaisia asioita  liittyy suurempaan luovuuteen kuin rajoittunut assosiaationkyky. Assosiaatioteorian mukaan luovat ideat syntyvät spontaanisti aivoissa, kun ne toteuttavat sarjan assosiaatiota (katso myös uudempi tutkimus Bowden et al. (2005)). Mednickin mukaan olennaista on myös se, että eri ihmisillä on erilaisia assosiaatioiden hierarkioita. Mitä jyrkempi hierarkia sitä vähemmän aivoilla on mahdollisuuksia luoviin yhdistelmiin. Jos taas hierarkia on melko tasainen, yhdistelmiä voi tulla enemmän ja ihminen on luovempi. Roger Beaty on kumppaniensa kanssa testannut ihan hiljattain uudelleen miten assosiaatiokyky liittyvät luovuuteen. He totesivat empiirisessä tutkimuksessaan assosiaatiokyvyn korreloivan vahvasti luovan ajattelun kanssa.

Nämä tutkimustulokset ja selitykset liittävät luovuuden assosiaationkykyyn. Koska sanaparien muodostamistapa korreloi luovuuden kanssa, voidaan todeta, että vaikuttaa uskottavalta, että luovuutta voidaan mitata yhdellä sanalla.

Kiitokset kuvasta Nutdanai Apikhomboonwaroot at freedifgitalphotos.net 


Lähteet:

  • ·       Petersen, S. E., Fox, P. T., Posner, M. I., Mintun, M., & Raichle, M. E. (1989) ”Positron Emission Tomographic Studies of the Processing of Single Words”; Journal of Cognitive Neuroscience, 1, 153–170.
  • ·     Mednick, S. A. (1962): ”The Associative Basis of the Creative Process”,  Psychological Review, 69, 220–232.
  • ·      Prabhakaran, Ranjani & Green, Adam E. & Jeremy R. Gray (2013): “Thin slices of creativity: Using single-word utterances to assess creative cognition”, Behavior Research Methods, September 2014, Volume 46, Issue 3, pp 641-659 http://link.springer.com/article/10.3758%2Fs13428-013-0401-7
  • ·      Beaty, Roger E., et al. (2014): "The roles of associative and executive processes in creative cognition." Memory & cognition 42.7 (2014): 1186-1197.
  • ·      Bowden, Edward M., et al. (2005): "New approaches to demystifying insight." Trends in cognitive sciences 9.7 (2005): 322-328.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti